Kielen voima ja kielioikeudet Suomessa – mitä vuoden 2025 kielikertomus paljastaa

Kieli ei ole pelkkä väline asioiden ilmaisemiseen. Se on myös portti osallisuuteen, identiteettiin ja vaikuttamiseen. Tähän kiteytyy kielikysymysten ydin, kun Suomessa valmistellaan parhaillaan vuoden 2025 kielikertomusta. Kyseessä ei ole vain raportti kielitilanteesta – se on tarkastelupiste siihen, kuinka hyvin eri kieliryhmien oikeudet, mahdollisuudet ja näkyvyys toteutuvat suomalaisessa yhteiskunnassa.

Ja kyllä, jopa sanapeli Sanuli voi liittyä tähän yllättävänkin vahvasti.

Mikä kielikertomus oikein on?

Joka vaalikaudella julkaistava kielikertomus on hallituksen virallinen tilannekatsaus siitä, miten kielipolitiikka toimii – tai ei toimi – arjessa. Se käsittelee suomen, ruotsin, saamen kielten, romanikielen, viittomakielten ja nyt myös karjalan asemaa Suomessa. Mukana on niin lakien toteutumista kuin arjen kokemuksia. Tällä kertaa erityistarkastelussa ovat muun muassa:

Kun kieli toimii, yhteiskunta toimii. Mutta heti kun joku jää kielellisesti ulkopuolelle, ollaan ongelmissa – ja juuri tätä kertomus pyrkii tuomaan näkyväksi.

Kun oikeudet ovat sanoja vain paperilla

Monissa kieliyhteisöissä huoli on sama: lakitekstit lupaavat paljon, mutta käytännön toteutus laahaa perässä.

Suomen kielen lautakunta on huolissaan siitä, että nykymeiningissä yleiskielen osaaminen ei enää riitä. Digipalvelujen yleistyessä selkokieli ja ymmärrettävyys jäävät jälkeen, ja suuri joukko ihmisiä jää palvelujen ulkopuolelle. Tämä koskee niin maahanmuuttajia kuin suomenkielisiäkin.

Ruotsin kielen lautakunta huomauttaa tilanteista, joissa viranomaiset sivuuttavat ruotsin kokonaan – lomakkeet, tiedotteet ja verkkosisällöt ovat saattavilla vain suomeksi, vastoin lainsäädäntöä.

Romanikieltä ja karjalaa edustavat asiantuntijat puolestaan painottavat, että vaikka puhetta on paljon, käytännön tuki puuttuu:

Saamelaisyhteisö vaatii päivitettyä saamen kielilakia, ja Kuurojen Liitto peräänkuuluttaa parempaa tukea viittomakielisten lasten varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen.

Digitaalisuus: siunaus vai sudenkuoppa?

Vaikka maailma on siirtynyt verkkoon, kielten ei pitäisi jäädä jälkeen. Tällä hetkellä kuitenkin moni kokee juuri näin tapahtuvan. Palautteissa nousivat esiin esimerkiksi:

Jos kansalainen ei ymmärrä, mitä häneltä odotetaan, osallisuus jää vain etäiseksi idealismiksi. Selkokieli, toimiva käännöstyö ja ajantasainen kielipolitiikka ovat keskiössä – eivät vain vähemmistöjen vaan koko väestön hyvinvoinnin kannalta.

Ja mitä tekemistä tällä on Sanulin kanssa?

Sanuli on kielipelien ystävien aarre, jossa sanavarasto ja kielikorva punnitaan. Kielikertomuksen maailma voi yllättäen rikastuttaa myös pelaamista:

Kieli kuuluu kaikille – ei vain harvoille

Kielitietoisuus ei ole vain suomen opettajien tehtävä – se on koko yhteiskunnan asia.

Kun viranomaisten viestintä on ymmärrettävää, kun jokainen kieliyhteisö saa palveluja omalla kielellään ja voi tulla kuulluksi, olemme lähempänä aitoa demokratiaa. Vuoden 2025 kielikertomus on enemmän kuin raportti – se on peili. Se näyttää, ymmärrämmekö me suomalaisina oman kielemme rikkauden ja monikielisyyden arvon.

Se on myös hiljainen kehotus kysyä: miten itse käytämme kieltä, ja avaako se ovia – vai sulkeeko niitä.

Nopea yhteenveto:

Milloin viimeksi mietit, kuinka ymmärrettävä ympärilläsi oleva kieli on? Entä mitä se merkitsee niille, joiden äidinkieli on karjala, romani, pohjoissaame tai viittomakieli?

Ehkä on aika kysyä. Tai kuunnella.

Tämä sivusto käyttää evästeitä taatakseen parhaan mahdollisen käyttäjäkokemuksen.
Hyväksy!