Miksi sana vieraskielinen kaipaa tarkempaa käyttöä ja mitä se paljastaa kielen voimasta Suomessa

Sanat eivät ole koskaan vain sanoja. Ne kantavat mukanaan sävyjä, mielikuvia ja joskus myös huomaamattomia rajoja. Yksi tällainen sana on vieraskielinen.

Kotimaisten kielten keskus (Kotus) on tarkastellut tätä käsitettä ja sen käyttöä. Sana on tullut osaksi arkea tilastojen, viranomaisten tekstien ja uutisten kautta, mutta mitä oikeastaan tarkoitamme, kun sitä käytämme?

Mitä sana tarkoittaa?

Tilastokeskus määrittelee vieraskielisen henkilöksi, jonka äidinkieli on muu kuin suomi, ruotsi tai saame. Yhden sanan alle mahtuvat kuitenkin hyvin erilaiset ihmiset: englanninkielinen suomalainen, venäjänkielinen lapsi tai vironkielinen työntekijä. Kielitoimiston mukaan ”vieraskielinen” tarkoittaa erikielistä suhteessa omaan kieleen tai maan virallisiin kieliin. Termi siis pyrkii selkeyteen, mutta voi rajata ja luoda vastakkainasetteluja.

Kun moniäänisyys katoaa

Kielitieteilijä Lotta Jalava muistuttaa, että ihmiset eivät elä tilastojen laatikoissa. Vieraskielinen ei kerro puhujan kielitaidosta, vaan voi helposti luoda harhakuvan siitä, että kyseessä olisi aina maahanmuuttaja, joka ei hallitse suomea. Näin monikielisyys typistyy leimaksi. Matti Räsänen Kotuksesta huomauttaa, että tämä voi synnyttää tarpeetonta jakoa.

Onko kieli todella ”vieras”?

Myös käsite vieras kieli elää kontekstin mukaan. Tilastoissa se tarkoittaa muita kuin virallisia kieliä (suomi, ruotsi, saame), mutta kokemus voi olla toinen. Suomessa kasvaneelle venäjänkieliselle nuorelle englanti on vieras, mutta venäjä ei – vaikka tilastossa asia näyttäisi päinvastaiselta. Siksi merkitystä on aina hyvä avata.

Mitä tämä merkitsee käytännössä?

• Tilastoissa: Luokittelu on tarpeellinen, mutta termi on syytä selittää.
• Journalismissa: Kannattaa kertoa, puhutaanko äidinkielestä, kielitaidosta vai maahanmuutosta.
• Arjessa: Liian karkea vastakkainasettelu voi olla harhaanjohtava. Vaihtoehtoja löytyy: ”monikieliset asukkaat”, ”suomea toisena kielenä puhuvat” tai vaikkapa ”erikieliset”.

Kieli politiikkana ja pelinä

On kiinnostavaa huomata, että pitkät yhdyssanat kuten vieraskielinen elävät myös peleissä, esimerkiksi Sanuliin kaltaisissa sanapeleissä. Näin sanat näyttävät voivan olla yhtä aikaa leikkisiä ja poliittisia.

Lopuksi

Termi vieraskielinen voi olla käyttökelpoinen, mutta se vaatii huolellista käyttöä. Kieli ei vain kuvaa todellisuutta – se myös luo sitä. Siksi kannattaa pysähtyä ja pohtia, millä sanoilla määrittelemme yhteisöämme ja sen moninaisuutta.

Mitä mieltä sinä olet? Pitäisikö sanaa käyttää vain tarkasti avattuna – vai olisiko aika luoda uusi ilmaus, joka heijastaa paremmin monikielistä todellisuutta?