Miksi teknologia unohtaa kielet EFNIL vaatii puhelimet ja digipalvelut toimimaan kaikilla Euroopan kielillä

Syyskuun 26. päivä ei ole ihan mikä tahansa päivä – silloin vietetään Euroopan kielten päivää. Se on muistutus siitä, että mantereellamme on valtava kirjo kieliä ja kulttuureja, joista jokaisella on oma paikkansa. Tänä vuonna päivän teema saa yllättävänkin arkisen sävyn: mitä tapahtuu, kun kännykkä ei enää puhu sinun kieltäsi?

Syyskuussa 2025 Kotimaisten kielten keskus (Kotus) kertoi, että Euroopan kansallisten kieli-instituutioiden liitto, EFNIL, on julkaissut vetoomuksen. Sen sanoma on kirkas: meillä on oikeus käyttää viestintälaitteita ja mediasisältöjä omalla kielellämme, olipa se mikä tahansa Euroopan virallisista kielistä.

Mikä tässä on ongelmana?

EFNIL ei puhu pienestä yksityiskohdasta – kyse on arjen sujumisesta.

Tuloksena on tilanne, joka suosii muutamaa suurta globaalia kieltä ja sivuuttaa pienemmät. EFNILin mukaan tämä ei ole vain käytännön murhe, vaan uhka Euroopan kielelliselle monimuotoisuudelle.

Miksi tämä koskee meitä?

Suomen perustuslaki turvaa suomen ja ruotsin aseman, ja lisäksi myös saamen kielet, romani sekä viittomakieli kuuluvat virallisesti tunnustettuihin kieliin. Tämä näkyy jo monessa viranomaispalvelussa – niitä on käytettävä kansalaisen kielellä. Mutta entä silloin, kun uusi puhelin tarjoaa vain englannin ja ranskan? Tai kun käyttöliittymässä suomi on niin kömpelöä, että laitetta on hankala ymmärtää, etenkin jos käyttäjä on iäkäs tai lapsi?

Silloin “tekninen pikkujuttu” muuttuu saavutettavuusongelmaksi.

Kieli on enemmän kuin viestintää

Kieli ei ole vain sanoja ruudulla. Se on identiteettiä, historiaa ja yhteisöllisyyttä. Jos verkkopalvelut ja laitteet alkavat ohittaa jonkin kielen, se antaa viestin: tämä kieli ei ole yhtä tärkeä. Ja kun kieli katoaa teknologiasta, se voi ajan myötä heiketä myös arkikäytössä.

EFNIL muistuttaa: kielellinen yhdenvertaisuus on tämän päivän digitalisaation ydinkysymyksiä.

Yllättävä yhteys: mitä tekemistä tällä on Sanuli-pelin kanssa?

Olet ehkä huomannut, että uudet teknologiat tuovat elämäämme jatkuvasti uusia sanoja – “sovellus”, “virtuaaliavustin”, “pilvipalvelu”. Moni niistä päätyy myös sanapeleihin kuten Sanuliin. Kun oma kieli saa kunnollisen tuen teknologian puolella, nämä sanat vakiintuvat oikein ja niitä on helpompi käyttää.

Toisaalta huonot käännökset voivat olla jopa koomisia – muistatko nähneesi lauseita tyyliin “tallenettu tiedosto on onnistuneesti”? Juuri tällaiset virheet näyttävät konkreettisesti, miksi kielioppia ja sanamuotoja ei voi ohittaa, ei peleissä eikä teknologiassa.

Mikä tästä kaikesta seuraa?

Kotus ja EFNIL haluavat muistuttaa meitä, etteivät digipalvelut saisi olla vain suurten kielten yksinoikeus. Eurooppalaisessa arjessa kaikkien pitäisi pystyä käyttämään omaa kieltään niin suoratoistopalveluissa, puhelimissa kuin tietokoneissa. Suomessa tämä on erityisen tärkeää myös vähemmistökielten kannalta – jos ne katoavat digitaalisesta ympäristöstä, katoavat ne helposti myös arkipuheesta.

Lopulta kyse ei ole vain teknologiasta, vaan perustavanlaatuisesta oikeudesta käyttää omaa kieltä – niin töissä, koulussa kuin vapaa-ajallakin.

Ydinajatus lyhyesti

Kysymys sinulle: pitäisikö EU:n jo painaa kaasua ja vaatia, että kaikki digipalvelut ja laitteet tukevat kaikkia kieliä? Entä mitä uusia teknologiasanoja olet itse bongannut, jotka saattaisivat päätyä Sanuliin seuraavaksi?

Tämä sivusto käyttää evästeitä taatakseen parhaan mahdollisen käyttäjäkokemuksen.
Hyväksy!