Emojit ja hymiöt suomen kielessä Kotus selvittää miten digiviestintä muuttaa tapaamme ilmaista itseämme

Kuvittele hetki tavallinen viestiketju: ystävä lähettää ”Kiitos!” ja toinen vastaa ”Kiitos 😊”. Sama sana, mutta sävy muuttuu kuin huomaamatta – ensimmäinen kuulostaa asialliselta, toinen lämmittää. Tästä ilmiöstä on kiinnostunut myös Kotimaisten kielten keskus, tuttavallisemmin Kotus, joka on kysynyt sosiaalisen median käyttäjiltä: miten emojit ja hymiöt oikein istuvat suomen kieleen?

Kysely on osa laajempaa pohdintaa siitä, miten digiviestintä muuttaa kielenkäyttöämme ja miten kielenhuolto siihen suhtautuu. Kieli kun elää siellä, missä ihmiset sitä käyttävät – ja nykyisin se on usein ruutujen äärellä, viestien välissä.

Emoji vai hymiö – pikselin ja pisteen ero

Vaikka emojit ja hymiöt sekoittuvat helposti toisiinsa, ne eivät ole sama asia. Hymiö syntyy tavallisista kirjoitusmerkeistä, kuten 🙂 tai <3. Se on siis osa perinteisen kirjoitetun kielen järjestelmää. Emoji taas on pieni kuva, graafinen symboli, joka voi esittää tunnetta, ilmettä, esinettä tai ajatusta.

Kun niitä käyttää viestissä, ne toimivat usein kirjoitusopin rajamailla – välillä korvaten välimerkkejä, joskus sanojakin. Se tekee niistä kiehtovan haasteen kielenhuollolle: mitä tapahtuu, kun piste vaihtuu hymiöksi tai kun hymiö tulee ennen huutomerkkiä?

Piste, emoji… vai molemmat?

Kotus nostaa esiin arkipäiväisiä mutta yllättävän paljastavia kysymyksiä:

• Laitatko pisteen lauseen loppuun, jos käytät myös emojia?
• Entä tuleeko emoji ennen vai jälkeen pisteen?
• Laitatko siihen väliin välilyönnin?

Vastaus riippuu usein tilanteesta. Työmeilissä hymiö saattaa tuntua liian tuttavalliselta, kun taas kavereiden ryhmächatissa sen puuttuminen voi saada viestin kuulostamaan tylyltä. ”Kiitos.” ja ”Kiitos 😊” eroavat toisistaan enemmän kuin yksi kuva antaisi ymmärtää – ensimmäinen on neutraali, toinen lämmin. Emojit hienosäätävät viestin sävyä ja auttavat välttämään väärinymmärryksiä.

Mitä kielenhuolto tästä ajattelee?

Perinteisesti kielenhuolto on keskittynyt selkeyteen ja johdonmukaisuuteen: piste tähän, pilkku tuohon. Mutta sosiaalisen median kieli on oma elävä maailmansa. Kotus ei ole tekemässä ohjeita siitä, missä järjestyksessä emoji pitäisi kirjoittaa, vaan se haluaa ymmärtää, miten ihmiset itse käyttävät niitä.

Saman suuntaisia keskusteluja on käyty aiemminkin – esimerkiksi Kielitoimiston somesyyskuu-kampanjan aikana vuonna 2018. Silloin moni kertoi, että hymiöiden käyttö on täysin tilannesidonnaista. Virallisiin teksteihin ne eivät kuulu, mutta tuttujen kesken niitä viljellään vapaasti ja leikittelevästi.

Mitä tekemistä tällä on Sanulin kanssa?

Yllättävän paljon. Kun pelaat Sanulia, kielen vivahteet ja pienet yksityiskohdat ratkaisevat voiton. Samalla tavalla kuin emoji voi muuttaa koko viestin sävyn, voi myös sanan pieni muutos muuttaa merkityksen täysin.

Pelaaja, joka huomaa nämä erot, hyötyy – niin kielitajussaan kuin pelistrategiassakin. Ehkä juuri siksi emoji-ilmiö toimii hauskana muistutuksena kielitietoisuudesta: sanat ja symbolit elävät rinnakkain, ja niiden ymmärtäminen tekee meistä terävämpiä lukijoita ja kirjoittajia.

Kieli muuttuu, ja me sen mukana

Emojien tutkiminen ei ole pelkkää someajan hupia. Se kertoo, kuinka suomen kieli mukautuu uudenlaiseen viestintään ja kuinka kuvat ja sanat sulautuvat toisiinsa. Kotuksen kyselyt tarjoavat arvokasta tietoa siitä, miten me nykyään rakennamme merkityksiä ruudun välityksellä.

Ehkä tulevaisuudessa kielenhuollon ohjeissa lukee, tuleeko emoji ennen pistettä vai sen jälkeen. Tai ehkä ihmiset päättävät sen itse, kuten kielenkäyttäjät ovat aina tehneet.

Tiivistetysti:

• Hymiöt syntyvät kirjoitusmerkeistä, emojit ovat kuvia.
• Kotus tutkii, miten niitä käytetään ja mitä se kertoo kielen muutoksesta.
• Tulokset auttavat kielenhuoltoa pysymään ajan hermolla.
• Ja ehkä, vähän yllättäen, jopa Sanuli-pelaaja voi oppia niistä jotain.

Joten, jos sinulle tarjoillaan mahdollisuus osallistua Kotuksen emojikyselyyn – miksipä et vastaisi? Loppujen lopuksi kysymys on siitä, miten sinä haluat ilmaista itseäsi, pisteellä tai ilman.