Karjalan kielen asiantuntija Susanna Tavi johtamaan Suomen murteiden sanakirjaa – uusi aikakausi kotimaisessa kielentutkimuksessa

Keväällä 2026 suomalaisen sanakirjatyön pitkäaikainen jättiläinen saa uuden kapteenin, kun kielentutkija Susanna Tavi nousee Suomen murteiden sanakirjan päätoimittajaksi. Hän ottaa tehtävän vastaan nykyiseltä vetäjältä Kirsti Aapalalta, joka on luotsannut hanketta viime vuodet.

Tavi ei suinkaan astu uuteen maailmaan – hän on työskennellyt sanakirjan parissa jo vuodesta 2024 ja tunnetaan etenkin karjalan kielen ja suomen murteiden asiantuntijana. Kun Kotimaisten kielten keskus (Kotus) kertoi nimityksestä, uutista tervehdittiin ilolla: kyse on paitsi tieteellisestä myös kulttuurisesta jatkumosta. Harva hanke on yhtä mittava tai kauaskantoinen – tätä sanakirjaprojektia on rakennettu vuosikymmeniä, ja sen päämäärä on kunnianhimoinen.

Sanakirja, joka kertoo koko Suomen tarinan

Suomen murteiden sanakirjaa ei voi oikein verrata mihinkään muuhun. Sen perustana on Suomen murteiden sana-arkisto, valtava kokoelma, johon on tallennettu yli 8 miljoonaa murresanamuotoa eri puolilta maata. Kun teos joskus valmistuu, siinä arvioidaan olevan jopa 350 000 hakusanaa – jokainen niistä dokumentoitu ja selitetty huolella.

Työ etenee hitaasti mutta varmasti: lokakuussa 2025 sanakirja on päässyt aakkosissa sanaan nysäveitsi. Jokainen artikkeli on kuin pieni ikkuna menneisyyteen – siinä kerrotaan sanan merkitys, kerätään esimerkkilauseita ja selvitetään, miten sanaa on eri puolilla maata ääntänyt tai käyttänyt.

Tavi kuvailee tehtäväänsä tarkasti mutta lämpimästi: toimittaminen on hänen mukaansa “vaativaa ja yksityiskohtaista, mutta innostavaa kielitieteellistä työtä”. Ja juuri sitä se on – tieteellistä tarkkuutta yhdistettynä kielen elävään sieluun.

Sukupolvenvaihdos sanakirjan johdossa

Kun Susanna Tavi keväällä 2026 virallisesti astuu päätoimittajan rooliin, se merkitsee sanakirjatyössä sukupolvenvaihdosta. Hänen edeltäjänsä Kirsti Aapala on tehnyt pitkän uran Kotuksessa, työskennellyt myös etymologisten sanakirjojen parissa ja ollut mukana muun muassa teoksissa Suomen sanojen alkuperä ja Suomen etymologinen sanakirja.

Tavi puolestaan tuo projektiin uuden näkökulman: hän väitteli filosofian tohtoriksi karjalan kielen sanaston vaihtelusta, ja hänen osaamisensa tuo uutta valoa sekä suomen murteiden että sukukielten tutkimukseen.

Sanakirjatyön jatkuvuuden turvaa myös Suomen Kulttuurirahaston tuki vuosille 2024–2028. Sen ansiosta hankkeeseen on voitu palkata uusia toimittajia ja kouluttaa nuoremman polven sanakirjatyöntekijöitä – niitä, jotka jatkavat tätä lähes sukupolvien mittaista hanketta.

Kun Sanuli kohtaa savolaisen sanaston

Vaikka Suomen murteiden sanakirja on ennen kaikkea tieteellinen teos, sen merkitys ulottuu paljon akateemista maailmaa laajemmalle. Se on aarreaitta kaikille, jotka rakastavat suomen kieltä – myös niille, jotka viettävät iltansa ratkoen Sanulia.

Kuvittele löytäväsi pelissä sanan töpsö tai lömpsy. Ne kuulostavat hassuilta ja tutuilta yhtä aikaa – ja juuri tällaiset murresanat tekevät kielestä niin elävän. Sanakirjasta voit tarkistaa, mistä päin Suomea sanat ovat lähtöisin ja mitä ne ovat aikanaan tarkoittaneet.

Murresanat paljastavat myös kielirakenteiden salaisuuksia:

• Miten sanat taipuvat eri seuduilla
• Miten niitä on johdettu eri juurista
• Miten murteet ovat luoneet omia versioitaan samoista sanoista

Kielipeli muuttuu näin kiehtovaksi aikamatkaksi.

Miksi murteet merkitsevät

Murteiden tallentaminen ei ole vain kielitiedeprojekti – se on osa Suomen omakuvaa. Jokainen sanakirjaan päätyvä sana kertoo jotakin ihmisistä, jotka ovat sitä käyttäneet: elämästä kyläteiden varsilla, arjen esineistä ja tunteista, joille ei ole ollut vastinetta yleiskielessä.

Sanakirjan toimittaminen on tarkkaa työtä, mutta samalla rakkaudentyö kieltä kohtaan. Susanna Tavi kuvailee työyhteisöään lämpimäksi ja osaavaksi, paikaksi jossa kielen moninaisuutta arvostetaan, ei yritetäkään karsia pois.

Tämä hanke muistuttaa meitä siitä, että suomen kieli on rikas juuri vaihtelussaan – että pohjalaisen sanan rytmi, hämäläisen vokaalien hitaus ja savolaisen sanankäänteen nokkeluus ovat kaikki yhtä arvokkaita osia yhteistä kielellistä perintöämme.

Lopuksi

Vuonna 2026 Susanna Tavi ottaa ohjat yhdestä Suomen merkittävimmistä kielitieteellisistä projekteista. Työ jatkuu aakkosissa eteenpäin, hitaasti mutta vääjäämättä, kohti sanakirjaa, joka kokoaa koko Suomen kielellisen sydämen yksi sana kerrallaan.

Samalla se kutsuu meitä kaikkia mukaan pohtimaan: mitä murresanoja me vielä käytämme – ja mistä päin ne ovat tulleet? Ehkä seuraava Sanuli-sana löytyisi juuri tästä sanakirjasta.